Vieraskynä: Tuija Koukkula

Mitä, jos valitsee väärän uran ja kouluttautuu turhaan?

Nuorena voi olla vaikea hahmottaa tulevaisuutta ja tehdä päätöksiä, jotka kantavat vielä
vuosikymmentenkin kuluttua. Mitä jos valitsee väärän koulun tai ajautuu töihin vääränlaisiin tehtäviin ja monen vuoden panostus menee hukkaan? Mistä ylipäätään voi tietää, minkälainen koulutus- ja urapolku kannattaa valita.

Ei voi varmuudella tietääkään, eikä edes tarvitse – minäkin opiskelen ensimmäistä
ammattikorkeakoulututkintoa näin keski-iässä. Haluan tuoda esille, että ammatinvalinnan suhteen on olemassa monenlaisia vaihtoehtoja ja niitä voi tehdä vielä myöhemminkin.

Mikä olisi unelma-ammattisi, jos ei tarvitsisi miettiä järjellä?

Muistan, kun yläasteella tai lukiossa kerroin peräpohjolaisen tuppukylän opinto-ohjaajalle unelma-ammatistani ja jouduin naurunalaiseksi. Kirjankansien, mainosjulisteiden ja tuotepakkausten suunnittelulla ei kuulemma kukaan elätä itseään. Hän oli väärässä, sillä kyllä jo 90-luvulla moni elätti itsensä niin, mutta
tuolloin en osannut väitettä kyseenalaistaa. Hei, me elettiin ilman internettiä ja sosiaalista mediaa – maailma näytti kovin erilaiselta.

Tänä päivänä tiedonsaanti ja nuorten mahdollisuudet on lähes rajattomat. Se ei välttämättä suinkaan helpota ammatin valintaa, mutta tänäkään päivänä ei voi varmuudella tietää, minkälaisia ammatteja tulevaisuudessa on tarjolla. Kannattaa siis mennä eteenpäin intuitiota ja omia taipumuksia kuunnellen.
Unelma-ammatti voi rakentua matkan varrella ja yhteiskunnan muuttuessa.
Opinto-ohjaaja kehotti minua menemään kauppaoppilaitokseen markkinointia opiskelemaan ja minä menin. Pitihän ihmisen ammatti hankkia ja itsensä elättää.
Kauppiksen jälkeen haaveissa leijui kauppakorkeakoulu, mutta hankin kuitenkin ensin lapsia, tein satunnaisia töitä, ajauduin teollisen nukenvalmistuksen- ja sisustusmyyjän kursseille, toimin myyjänä ja otin vastaan puheluita asiakaspalvelussa. Kävin myös kertaalleen Lapin Yliopistossa graafisen suunnittelun pääsykokeissa, mutta jäin varasijalle ja toista kertaa en yrittänyt.

shallow focus photography of person in white and black striped top writing on white paper

Työelämässä voi oppia uusia taitoja

Viimeisimpään työpaikkaan menin sillä ajatuksella, että teen töitä muutaman vuoden ja selvitän samalla, mitä todellisuudessa haluan lähteä opiskelemaan. Kävin toki siinä välissä jopa kahdesti ammatinvalinnan ohjauksessa, mutta niistä kokemuksista en tullut yhtään viisaammaksi.
Ammatinvalinnan psykologisissa testeissä minulle sopivimmaksi ammatiksi seuloutuivat koneinsinööri, sisustusarkkitehti ja toimittaja. Sisäisen insinöörini häröily huvitti ammatinvalinnan pysykologiakin, eikä tuolla testituloksella matematiikkaa insinööriopintojen pääsykokeissa läpäistäisi.
Väliaikaisessa duunissa hurahti 20 vuotta. Elämässä sattui yhtä ja toista, eikä opiskeleminen olisi vuosikausiin ollut mahdollistakaan muiden asioiden vaatiessa täyden toimintakykyni.

Työpaikkani on käynyt vuosien mittaan läpi monenlaisia muutoksia ja toimialakin on muuttunut voimakkaasti. Siinä ohessa työtehtävät ja työnkuva ovat muuttuneet. Eteen on tullut uusia mahdollisuuksia ja omaa osaamistani olen saanut kehittää työssä ja työn ohella.

Työn ohessa voi myös opiskella

Voidakseni kehittyä nykyisessä työssäni viestinnän, someasiakaspalvelun kehittämisen ja sisällöntuotannonparissa, opiskelin ensin avoimessa yliopistossa viestinnän tutkimuksen perusteita ja sittemmin Lahden Muotoiluinstituutissa avoimen amk:n visuaalisen viestinnän 30 op opintokokonaisuuden.
Opiskelu tuntui mielekkäältä ja jatkoin visuaalisen viestinnän kurssien opiskelua avoimen amk:n puolella sen verran innokkaasti, että tajusin keväällä opiskelleeni polkuopintojen verran opintopisteitä ja mahdollisuuden väylän kautta tutkinto-opiskelijaksi hakemiseksi olevan avoinna. Hain väylän kautta opintopaikkaa ja tulin valituksi!
Olen siis vihdoin, 48 vuotiaana, sen polun äärellä, johon minua olisi pitänyt tuupata jo lukion jälkeen. Kaduttaako, etten älynnyt sinnikkäästi pyrkiä kohti unelmaani jo nuorempana? Pelottaako hypätä opintovapaalle ja tyhjän päälle, jos uusi ammatti ei työllistäkään? Vastaus molempiin kysymyksiin on ei.

Onko järkeä opiskella aikuisiällä uutta ammattia?

Tarvitsin kaikki kokemukseni ja aikaisemmat työsuhteeni, jotta voin toimia graafisena suunnittelijana ja visuaalisena viestijänä parhaalla mahdollisella tavalla. Nuorena, kokemattomana ja näköalattomana umpitynnyrissä kasvaneena minusta olisi tullut surkea ja turhautunut graafikko.
Nyt kokemuksen kautta tiedän, mihin rahkeeni riittävät, minkälaisia odotuksia B2B(2C)-asiakkailla on ja miten ne täytetään parhaalla mahdollisella tavalla. Olen oppinut vuorovaikutustaitoja, myymistä, asiakaspalvelua ja erilaisten sidosryhmien kanssa työskentelyä. Tiedän myös, minkälaisia taitoja minun tulee opiskella, jotta saan tarvitsemani työkalut haltuun.

woman writing on notebook

En koe olevani opiskelemassa uutta ammattia, vaan laajentamassa osaamistani visuaalisen viestinnän ja brändien rakentamisen ammattilaiseksi. Rakennan tietoisesti vanhan päälle ja olen erittäin motivoitunut opiskelemaan ja käyttämään opiskeluaikani tehokkaasti.
Opiskelijana minulla ei olisi ollut näitä valmiuksia nuorempana. Eikä niitä tarvitsekaan olla. Nykyajan nuoret ovat valtavan fiksuja ja heillä on paremmat valmiudet opiskella uusia asioita. He joutuvat todennäköisesti opiskelemaan myös tulevaisuudessa joko uuden ammatin tai lisätaitoja ammatin muuttumisen vuoksi.
Nuorena voi ja saa olla myös epävarma ja kokeilla erilaisia asioita. Virhevalintoja ei ole olemassa, sillä jokainen koulutus ja kokemus vie eteenpäin. Jokainen onnistuminen ja epäonnistuminen opettaa. Oppia voi saada muutenkin kuin kirjoista lukemalla. Kaikesta elämässä kohdatusta jää jotain taskuun ja kokemukset voi kääntää hyödyksi myös työelämää silmällä pitäen.
En pelkää, että opiskelen neljä vuotta turhaan. Mikäli törmään työelämässä ikärasismiin, enkä työllisty luovalle alalle, opin kuitenkin koulussa valtavasti uusia taitoja, näkökulmia ja ajatusmalleja. Siitä on vietäväksi ihan mihin tahansa hommaan, mihin sitten tulevaisuudessa ryhdynkään.


 

Verkostoidutaanko? Löydät minut verkosta mm. osoitteesta https://tuizek.com , Instagramista tililtä tuizek_visuals ja Twitteristä nimimerkillä @tuizek. Myös LinkedInissä saa laittaa verkostoitumispyyntöä, löydät minut sieltä nimelläni.

Tuija Koukkula

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s